|
©Sirpa Hirsimäki
Sana homeopatia tulee kreikan sanoista homoios (samanlainen) ja pathos (kärsimys,tauti). Hoitomuotona lempeän ja kokonaisvaltaisen homeopatian perusajatuksena on että, kehon, mielen ja tunteiden keskinäinen suhde vaikuttaa terveyteen. Elinvoima ylläpitää tasapainoa näiden kolmen välillä.Kun elinvoima syystä tai toisesta joutuu epätasapainoon, se ilmenee ulospäin sairautena, oireina. Homeopaatti ei kuitenkaan hoida tätä sairautta tai yksittäistä oiretta, vaan pyrkii löytämään syyn elinvoiman epätasapainotilaan ja hoidollaan tukemaan elimistön omaa kykyä palauttaa terveys. Kun elinvoima palautuu tasapainoiseen tilaan oireet häviävät. Tämä elinvoima on sama, joka yleisesti esimerkiksi akupunktiossa tunnetaan nimellä qi ja intialaisessa kulttuurissa nimellä prana. Tiede ei vielä tunnusta tätä elinvoimaa mutta sen olemassaolo on ilmeinen.
Homeopatiassa puhutaan yleisesti oireiden kokonaisuudesta eli että sairastunutta hoidettaessa
täytyy ottaa huomioon koko se häiriötila, mikä hoidettavassa organismissa vallitsee.Voidakseen
löytää juuri oikean homeopaattisen lääkkeen, homeopaatin on huomioitava mahdollisimman
monet hoidettavan elämään vaikuttavat asiat.
|
|
Samuel Hahnemann Vuonna 1776 Hahnemann siirtyi Wieniin opiskelemaan ja samoihin aikoihin hän alkoi myös arvostelemaan sairaaloiden hygienian ja myötätunnon puutetta. Hän arvosteli myös iilimatojen ja sen aikaisten epämääräisten lääkeiden käyttöä lääkärintoimessa. Hahnemann valmistui lääkäriksi vuonna 1779 Erlangenin yliopistosta 24-vuotiaana, jonka jälkeen hän toimi useita vuosia lääkärin ammatissa. Hänen tyytymättömyytensä koululääketieteeseen kuitenkin lisääntyi voimakkaasti vuosien mittaan ja hän lopettikin vastaanottonsa voidakseen tutkia terveyden ja sairauden peruskysymyksiä. Kielellisesti lahjakkaana, hän ansaitsi elantonsa kääntämällä lääketieteellistä kirjallisuutta. Kääntäessään Dr William Cullenin lääketieteen teosta, hän kiinnostui Cullenin väittämästä jossa käsiteltiin kiinanpuusta, Chinchona Officinalis, saatavan kitkeränmakuisen aineen, kiniinin, malariaa parantavia vaikutuksia. Cullenin mielestä kiinakuoren malariaa parantavat vaikutukset johtuivat sen kitkerästä mausta. 
Hahnemann oli tyytymätön kirjan antamaan selitykseen ja päätti itse kokeilla "kiinanpuukuuria". Tässä kokeessa hän huomasi, että kiniini aiheutti hänessä - terveessä ihmisessä - tyypilliset malarian oireet: vilunväristyksiä, hikoilua ja kuumetta. Kun hän lopetti kiniinin käytön oireet hävisivät. Hahnemannin mukaan malariaoireet johtuivat hänen oman elimistönsä puolustusmekanismien käynnistymisestä, eivätkä suinkaan olleet sairauden aiheuttamia. Hän alkoi testata muitakin aineita kuin kiniiniä ja päätyi vuosien jatkotutkimusten jälkeen ns. samankaltaisuusteoriaan:
aineet, jotka aiheuttavat oireita myös parantavat niitä.
Vuonna 1796 Hahnemann julkisti periaatteen;
Hahnemann ei katsonut itse löytäneensä samankaltaisuuden lain perusajatusta. Hänen mukaansa jo esim. Hippokrates puhui tästä laista useita kertoja opetuksissaan. Hahnemannin mielestä myös monet muut tutkijat olivat havainneet saman seikan jo ennen häntä, mm. Paracelsus (1493-1541), joka oli parantanut ruttotautisia antamalla heille pienen määrän ruttotaudin eritettä, sekä yhtenä kemian tärkeimpänä kehittäjänä 1700-luvun alkupuolella tunnettu, Georg Ernst Stahl (1659-1734). Stahlin mukaan organismi tarvitsi elääkseen ohjaavan voiman. Tästä voimasta hän käytti latinankielistä nimeä anima. Stahl kirjoitti myös että: "lääketieteen hyväksymä vastakohdilla parantamisen sääntö on täysin väärä; sairaudet sitävastoin paranevat lääkkeillä, jotka tuottavat samanlaisen vaikutuksen", vasta Hahnemann kuitenkin kehitti sen täsmälliseksi ja johdonmukaiseksi lääkintäjärjestelmäksi.
Homeopaattiset lääkkeet valmistetaan luonnosta saatavista aineista, lähinnä kasveista (esim. Arnica-alppiarnikki) mineraaleista (esim. Magnesium), eläinkunnasta (esim. Sepia - mustekala), metalleista (esim. Aurum - kulta). Valmisteet on testattu terveillä ihmisillä. Hahnemannin mielestä eläinkokeisiin perustuva hoitojärjestelmä oli pakostakin rajoittunut koska eläimillä ei ole puhekykyä eli ne eivät pysty kertomaan muutoksista mielialassaan ja kokemassaan kivussa. Tämä ajatus oli myös Hahnemannin aikana täysin vallankumouksellinen.
C-potenssi (centum); 1/100 eli 1 osa laimennettavaa ainetta ja 99 osaa vettä+ravistelut = C1, kun laimennosta jatketaan saadaan C2, C3, jne. LM-1 saadaan laimentamalla C3 potenssia suhteessa 1:50 000, kun laimennosta jatketaan samassa suhteessa saadaan LM2 jne. Tieteellisesti ajateltuna on hyvin epäloogista että näin laimennettu aine voisi parantaa sairauden nopeasti tai jopa lopullisesti. Mikäli laimennokset jätetään ravistelematta, ei niihin saada parantavia ominaisuuksia. Siihen, miten tämä prosessi toimii, ei vielä tänäpäivänäkään ole löydetty varmaa vastausta. Ranskassa toimiva tieteellinen Nature-lehti julkaisi vuonna 1988, Ranskan valtion rahoituksella tutkimusta tehneen, J.Benvenisten tutkimusraportin, jossa hän kertoi löytäneensä ja sähköisesti mitanneensa tapahtumia homeopaattisesti valmistetuissa aineissa. "Näyttää siltä että lääke toimii kun sähkömagneettinen kenttä resonoi, eli vastaa kehon häiriintyneeseen, sairastuneeseen, elinvoimaan. Tämä resonanssi sysää liikkeelle parantumisprosessin." Myös Irlantilainen tutkija Margaret Ennis tutkimusryhmineen, päätyi samanlaisiin tuloksiin muutama vuosi sitten. Ennisin tutkimustulokset vahvistettiin neljässä riippumattomassa laboratoriossa eri puolilla Eurooppaa. Myös 1970-luvun lopulla Glasgowin homeopaattisessa sairaalassa suoritettiin tieteellisin menetelmin kokeita, jotka vahvistivat homeopatian perusajatuksen toimivuuden. Vielä tänäänkin, esimerkiksi lääkärikunta on kuitenkin yleisesti epäluuloinen homeopatiaa kohtaan. Tosin on maita, joissa lääkärit ja eläinlääkärit käyttävät hyvinkin paljon homeopatiaa, kuten mm. Hollanissa, Tanskassa, Saksassa ja Englanissa. Englannissa myös Kuninkaallista perhettä on hoidettu homeopatialla jo yli sata vuotta. Maassa on myös useita homeopaattisia sairaaloita. Saksassa lääkäriksi opiskelevat saavat valita koulutukseensa sisältyvän mm. homeopatian tai akupunktion osa-alueen.  Edellinen |
Homeopaattisen lääkintätieteen kehitti saksalainen lääkäri, tutkija ja kemisti Samuel Hahnemann (1755-1843),
joka oli omana aikanaan tunnettu etevänä lääkärinä ja lääketieteellisten julkaisujen kirjoittajana. Hahnemann ei
kuitenkaan ollut tyytyväinen 1700-luvun lääketieteellisiin hoitoihin ja niistä saatuihin tuloksiin.
Homeopaattisissa lääkkeissä käytetyt aineet, tai ainakin monet niistä, ovat sellaisenaan käytettyinä hyvin myrkyllisiä kuten mm.
kääremeenmyrkyt. Hahnemannin olikin kehitettävä keino jolla lääkkeet saatiin turvallisiksi käyttää. Hän alkoi laimentaa aineita.
Kerrotaan, että samoihin aikoihin Hahnemann huomasi että kauempana asuvat ihmiset, joille hän oli vienyt lääkkeitä hevosella
ratsastaen, olivat parantuneet nopeammin kuin hänen vastaanotollaan käyneet. Hän alkoi ravistelemaan aineita systemaattisesti
laimennosten välissä. Pian Hahnemann teki yllättävän, ristiriitaisen havainnon; mitä vähemmän vaikuttavaa ainetta lääke sisälsi
sitä nopeammin ja paremmin se tehosi. Tätä laimentamismenetelmää alettiin kutsua potensoinniksi.
Laimennoksia tehdään eri suhteissa vaikuttavan aineen ja veden kesken. D- potenssit (deka) on
laimennettu suhteessa: 1/10 eli 1 osa laimennettavaa ainetta ja 9 osaa vettä sekä systemaattiset ravistelut.
Tästä laimennossuhteesta saadaan potenssi D1, jota edelleen samassa suhteessa laimentamalla+ ravistelut,
saadaan D2, jota edelleen samalla tavoin laimentamalla saadaan D3 jne. Eläimiä ja erityisesti tuotantoeläimiä hoidettaessa potenssin on lainsäädännön mukaan oltava D4 tai sitä laimeampi (esim.D12,D30, C-potenssi tai LM-potenssi). Näin hoidetuille tuotantoeläimille ei tarvitse asettaa teurasvaroaikaa.